Tietoisen läsnäolon harjoittamiseen ei voi olla nykyään törmäämättä, kun seuraa mediaa. Siitä on tullut Suomessakin hyvin suosittua, ja siksi haluan nostaa esiin muutamia väärinkäsityksiä herättäviä asioita, joita sen ympärillä ilmenee.
Miksi sinä harjoitat tietoista läsnäoloa?
Aloitetaan siitä, miksi sinä haluat käyttää aikaasi vaikkapa istumalla silmät suljettuna ja keskittymällä hengitykseen? Arvioi siis omia motiivejasi harjoittaa tietoista hyväksyvää havainnointia täydentämällä seuraavat lauseet: haluan harjoitella tietoista läsnäoloa, koska… ja toivon tietoisen läsnäolon taitojen antavan minulle… Jos vastasit, että haluat lisätä sen avulla elämääsi mielenrauhaa, rentoutta, saada mielesi vaikenemaan ja kyetä tuntemaan enemmän myönteisiä tunteita, kannattaa ottaa aikalisä. Voi olla, että juuri vääränlaiset odotukset tuottavatkin pettymyksen, ja hylkäät tietoisen läsnäolon harjoittamisen. Sen sijaan alat ehkä pitää sitä muoti – ilmiönä, joka antaa vain katteettomia lupauksia.
Vääränlaiset odotukset pettymyksen lähteenä
Olet saattanut tutustua mindfulness- harjoituksiin rentoutumisen ja hyvinvoinnin oppaissa tai eri koulutuksissa, koska menetelmää käytetään monenlaiseen tarkoitukseen, myös hyvän olon ja onnellisuuden metsästämiseen. Tietoinen läsnäolo ei silti palvele mielen hiljentämistä eikä stressin vähenemistä. Tämä uskomus elää kuitenkin sitkeästi, ja sitä myös tarjotaan tietoisesti perusteluksi, miksi kannattaa ryhtyä siihen. Ovatko nämä odotukset siis täysin vääriä? Ovat ja eivät. Ristiriita piilee siinä, että mitä paremmin pystymme hyväksymään oman kokemuksemme sellaisenaan, vailla odotuksia sen muuttumisesta, sitä vähemmän meidän tarvitsee kamppailla ja kontrolloida – ja samalla voimistaa sitä. Ole siis tarkkana, ettet ryhdy harjoittelemaan tietoista läsnäoloa vain löytääksesi uuden, tehokkaamman tavan kontrolloida tunteitasi ja ajatuksiasi. Silloin joudut pettymään ja luultavasti lopetat sen harjoittamisen. Monet ryhtyvät harjoittamaan tietoisuustaitoja, ainakin hetkeksi. Sitten he luopuvat siitä, ja yksi syy on se, ettei ahdistus poistunutkaan. He ovat salaa mielessään toivoneet siitä uutta kontrollikeinoa ikäville tunteille. Jos harjoittaa tietoista hyväksyvää läsnäoloa, painopisteen tulee olla sanassa hyväksyvä. On oltava halukas kohtaamaan kaikki tunteensa ja ajatuksensa. Ne saavat tulla ja mennä, riippumatta siitä, ovatko ne miellyttäviä vai epämiellyttäviä. Ei ole mahdollista samaan aikaan olla hyväksyvä ja toivoa muutosta (”toimiiko tämä, väheneekö ahdistus?”).
Mitä hyötyä niistä sitten on?
Jo otsikon kysymys sisältää riskin, että tietoisen läsnäolon harjoittaminen muuttuu suorittamiseksi ja tähtää johonkin. Toisaalta moni haluaa perusteluita sille, miksi ryhtyä harjoittamaan aktiivisesti tietoista läsnäoloa. Tietoisen läsnäolon harjoittaminen ei tee meistä rauhallisia, mutta lisää psykologista joustavuutta – kykyä reagoida uudella tavalla tunteisiin ja ajatuksiin. Se ei myöskään ole oikotie ahdistuksen lievittämiseen, eikä se ratko elämänongelmia kenenkään puolesta, vaan sen työn joutuu tekemään edelleen itse. Yksinkertaistaen tarkoitus on vain tulla tietoiseksi ajatuksista, tunteista ja kehosta sekä pyrkiä toimimaan elämässään tietoisemmin ja myötätuntoisesti niin itseä kuin muita kohtaan. Tarkoitus on auttaa luopumaan taistelusta sisäisiä kokemuksia vastaan. Mitä enemmän yrittää päästä eroon sellaisista ajatuksista ja tunteista, joita ei halua, sitä sitkeämmin ne pyrkivät huomiosi kohteeksi. Sen sijaan opetellaan kohtaamaan kokemukset niin, että lisätään avoimuutta, hyväksyntää ja myötätuntoa vaikeitakin ajatuksia ja tunteita kohtaan.
Tietoisen läsnäolon harjoittaminen auttaa myös huomaamaan haitalliset ajatuskehät ja katkaisemaan vatvomiskierrettä, joka voi johtaa masennuksen, ahdistuksen tai stressin kroonistumiseen. Et voi valita automaattisia ajatuksia, joita sinulla syntyy tietyllä hetkellä – vaikkapa kolmelta aamuyöllä. Sen sijaan voit vaikuttaa siihen, miten reagoit näihin ajatuksiin. Voit kohdata ajatukset mielen tapahtumina, jotka tulevat ja menevät kuin pilvet taivaalla, ja antaa niille luvan liikkua vapaasti. Sitä helpottaa, kun huomaat, mitä ne ovat: ajatuksia, joita mielesi tuottaa.
Muutoksen tekijän tukena
Muutosten toteuttamiseen tarvitaan tietoisuustaitoja, koska useat muutokset edellyttävät kykyä olla reagoimatta automaattisesti hyödyttömiin ajatuksiin, tunteisiin tai mielihaluihin. Taito olla läsnä nykyhetkessä ja kokea oma kokemus uteliaasti ja avoimesti, sellaisena kuin se tapahtuu tässä ja nyt, edistää muutosten toteuttamista. Se mahdollistaa oman käyttäytymisen vaikutusten välittömien seurausten havaitsemisen ja edistää siten tietoisten valintojen tekemistä. Kun ryhtyy havainnoimaan sisäistä kokemustaan ja kääntyy sitä kohti, niin joutuu samalla kohtaamaan jotakin sellaista, jota kohti ei ole ehkä halunnut katsoa. Luvassa ei ole pelkästään mukavaa hengityksen havainnointia, vaan huomion kääntämistä myös mielen pimeisiin takaosiin, kaikkiin niihin pelkoihin ja ajatuksiin, joita on vältellyt. Näin joutuu altistamaan itsensä uudenlaiselle kokemistavalle, ja se on aluksi vaikeaa. Alkoholista luopuminen voi olla helppoa, mutta miten kohdata sen jälkeen omat demoninsa, kuten häpeän ja huonouden tunteet, joita on paennut juomiseen? Siinä vasta tehtävää. Tietoinen läsnäolo voi auttaa tekemään pysyviä elämänmuutoksia ja pääsemään irti hyödyttömistä tavoista. Autopilotilla reagoiminen on sitkeässä, ja vapaus tulee siitä, että oppii huomaamaan mielen taipumuksen reagoida automaattisesti. Se lisää kykyä valita itse oma reaktio silloinkin, kun ajatukset, tunteet tai mielihalu houkuttaa kääntymään poispäin tavoitteista. Tietoisuustaidot tarjoavat toisen tavan olla yhteydessä mielihaluihin: ne mahdollistavat pysähtymisen hetkeksi ja aikalisän, ennen kuin toteuttaa sen. Silloin ehtii kysyä itseltään, ”mitä olisi juuri nyt viisasta tehdä?” Jo yksikin tietoinen hengityskerta antaa joskus riittävästi aikaa tehdä viisas valinta.
Suorittamisesta olemiseen
Lapsella on vielä luontaisesti kyky elää nykyhetkessä, mutta mitä kauemmin elämme kielellisessä, ajatusten hallitsemassa todellisuudessa, sitä vaikeammaksi läsnäolo voi käydä. Tietoisen läsnäolon kykyä voi jalostaa vain harjoittamalla sitä säännöllisesti. Senkään vuoksi siitä ei voi tulla uutta jokamiehen stressinhallinnan poppakonstia. Meidän on vaikea sitoutua pitkäjännitteisesti mihinkään. Etenkin stressaantuneena luovumme yleensä ensimmäisenä itsestä huolehtimisesta ja haemme pikaisia ratkaisuja pahaan oloon. Niitä tietoisen läsnäolon harjoittaminen ei tarjoa.
Voit valita itsellesi sopivan tavan lisätä tietoista läsnäoloa, mutta sen tulisi olla luontevaa ja sovittaa omaan elämäntilanteeseen. Monet kiireelliset ihmiset eivät halua lisää sitoumuksia ajankäyttöön, ja se on ymmärrettävää. Sen sijaan, että lisäisi taas yhden velvollisuuden ”pitäisi tehdä” – listalle, kannattaa valita joustava suhtautumistapa harjoitteluun, mikäli aloittaa sen. Unohda myös ”teenkö tätä oikein?” – arvioinnit, joita mielesi takuuvarmasti tuottaa. Anna kokemuksellesi lupa olla juuri sellainen kuin se on. Voit harjoittaa tietoista läsnäoloa arkiaskareissasi yhtä hyvin kuin muodollisesti silmät kiinni. Tietoisen läsnäolon harjoittamisen tarkoitus on olla vain tietoinen mielen vaeltelusta, eikä pyrkiä ”kouluttamaan” ja kontrolloimaan mieltä ja sen kykyä vaelteluun. Jos mielesi vaeltaa pois hengityksestä sata kertaa, se ei tarkoita, ettet olisi tietoinen. Tarkoitus on vain huomata se ja halutessasi palauttaa huomio takaisin valitsemaasi kohteeseen. Välillä olet tietoinen mielen vaeltelusta, välillä tietoinen hengityksestä. Molemmat edustavat samaa: tietoista havainnointia. Jos mielesi on levoton ja huolien täyttämä, kun harjoitat tietoista läsnäoloa, niin anna sen olla juuri sellainen. Se ei ole yhtään sen parempi tai huonompi kuin tyyni ja rauhallinen mieli. Toki voit tuntea myös pitkästymistä. Ota kaikki omat kokemuksesi vastaan yhtä hyväksyvästi, kuin kutsuisit ystävän kotiisi. Muista, että ongelmat alkavat usein siitä, kun haluat asioiden olevan toisella tavalla kuin ne ovat.
Lopuksi
Niin itselleni kuin monille asiakkailleni tietoisen läsnäolon harjoittaminen on ollut tärkeää. Harjoittamisesta huolimatta voi olla välillä hajamielisesti ajatuksissaan, murehtia asioita, ja välillä tunteet ottavat ylivaltaa, mutta niin kuuluukin olla. Tärkein asia, jonka se on minulle opettanut on myötätuntoisempi suhtautuminen itseäni ja omia kokemuksiani kohtaan – ja toivon mukaan myös muita ihmisiä kohtaan.
Tulostettavan version jutusta voi ladata täältä
(Juttu pohjautuu Kohti arvoistasi – kirjan lukuun 12: ”Tietoinen läsnäolo halukkuuden tukena”)
